Onnelani on synteesi konkreettisesta paikasta, mielikuvituksesta, muistoista ja elämäntilanteista. Nämä kaikki elementit muodostavat rajoja onnelle sekä sen ilmaisulle, mutta saamalla haastavat ylittämään rajoja, sekoittamaan ajallisia kerroksia, ja lopulta löytämään vapauden. Onnelani näyttäytyy välillä itsensä vastakohtana, maanpäällisenä helvettinä, luoden samalla uusia sävyjä ja syvyyttä onnellisuuden utopiaan.

Onnelaa olen rakentanut kuvitellun erakkouden varassa. Erakkous antaa yksilöllistä vapautta, mutta jättää ihmisen oman onnensa nojaan. Tämä kuvastaa sekä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä muutoksia perhe- ja yhteisörakenteessa; kadotettu yhteisöllinen onni (turvallisuus?) on muuttunut yksilökeskeiseksi onnen tavoitteluksi.

Oman ilmaisullisen kokonaisuutensa muodostavat madonnakuvat (yksinhuoltajaäiti+lapsi), jotka sisältävät merkkejä myyttisestä äitiydestä ja samalla kyseenalaistavat sitä.