Äiti kieltää omat tarpeensa toteuttaessaan miehensä ja lastensa todellisia tai kuviteltuja toiveita. Vastineeksi äiti odottaa lujaa kiintymystä ja sanavaltaa aikuistenkin lastensa elämässä ja pahimmillaan kiristää omaisiaan vihjailemalla sairastumiseensa. Niinpä lomat ja juhlat vietetään niin kuin äiti toivoo.

Marttyyriasenteen Lemminkäisen äiti vie helposti työelämäänkin. Hän tekee enemmän kuin kukaan huomaa ja on salaa vihainen, kun ei saa uurastamisestaan kiitosta. Lemminkäisen äidissä on paljon toteutumatonta lahjakkuutta. Usein taustalla on tyttöjä väheksyvä tai väkivaltainen lapsuudenkoti.

Lemminkäisen äidillä on hyvät mahdollisuudet parantaa elämisensä laatua aikuisella iällä. Opiskelu voi parantaa hänen huonoa itsetuntoaan ja alemmuuskompleksejaan, ja Lemminkäisen äidille voi olla suuri yllätys havaita olevansa oppimiskykyinen.

Kun hän oppii laajentamaan oman elämänsä piiriä, hänen ei enää tarvitse elää toisten elämää, ja silloin hänen lapsensa pääsevät nauttimaan hänen lämpimästä rakkaudestaan ilman entisiä ehtoja. Lemminkäisen äidillä on parantajan lahja, jota hänen kannattaa kehittää.

Lemminkäisen äiti on nainen, joka elää lastensa kautta. Hänen äidinrakkautensa on ehdoton. Vaaralliseksi tilanne menee, jos hän on pojan yksinhuoltaja. Hän ihailee ja rakastaa poikaansa eikä kykene asettamaan tälle rajoja. Pahimmillaan tilanne on se, että äiti itkee, pyytää ja maksaa, mutta teini-ikäinen poika on ylimielinen ja pitelemätön.

Äidin tukahduttavan rakkauden varjossa pojasta kehittyy naistennaurattaja, joka pelkää todellista läheisyyttä eikä kykene pitkäaikaisiin naissuhteisiin. Ja koska häntä on aina ihailtu, hänessä ei ole kehittynyt empatian tajua.

Lemminkäisen äiti ei erityisesti arvosta naisia - ei siis itseäänkään. Miehen seura on hänelle aina mieluisampi kuin naisen. Avioero on hänelle suuri isku ja hän kokee sosiaalista alemmuutta, jos mies puuttuu hänen rinnaltaan.

Lemminkäisen äiti uhrautuu helposti perheelleen ja perhe ottaa uhrin vastaan edes huomaamatta sitä.